Töihin meille

• 400 €/vuosi ePassi FLEX (liikunta, kulttuuri, hyvinvointi sekä työmatka) 
• Pikapalkitsemisia euroina 
• Aamupala ja lounas henkilökuntahinnoin sekä maksutonta kahvia/teetä 
• Kuntosali käytettäväksesi 
• Kiitosta saaneen työvuorosuunnittelun 
• Muistiosaamisen vahvistaminen koulutuksin 
• Tule -vaivoihin pikaista apua fyssarilta 
• 50€ Wilhelmiina -lisän kaikille kokoaikaisille työntekijöille 

Kevään 2025 osalta paikat ovat jo täyttyneet. 

Harjoittelu- ja oppisopimusmahdollisuudet onnistuvat silloisen tilanteen mukaan. Tiedustelut suoraan yksiköidemme esihenkilöiltä. 

Muissa oppilaitosyhteistyöasioissa voi olla yhteydessä Hr-konsultti Krista Isomäkeen. 

Tarvittavat yhteystiedot löytyvät Yhteystiedot-osiosta.

Työnantajana olemme järjestäytyneet Hyvinvointialan liittoon ja noudatamme yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta.

Sairaanhoitajasta tiiminvetäjäksi

Sairaanhoitaja Nina Illi aloitti Wilhelmiinassa vuonna 2002. Tätä ennen Nina työskenteli pienessä palvelukodissa, jossa hän tykästyi ensimmäisen kerran muistisairaiden hoitoon. Kun työpaikan vaihto asuinpaikkakunnan muutoksen myötä tuli ajankohtaiseksi, hän kiinnostui Wilhelmiinaan avatusta uudesta muistisairaiden ryhmäkodista.

– Päätin ottaa heihin yhteyttä ja sainkin työpaikan saman tien. Sillä tiellä ollaan edelleen, Nina kertoo.

Ryhmäkoti Lemminkäisessä Nina avustaa ikäihmisiä päivittäisissä arjen toiminnoissa. Hoitotyön lisäksi päiviä vauhdittaa toinenkin rooli, sillä hän työskentelee yksikössä myös tiiminvetäjänä.

– Sairaanhoitajana vastaan arkiaskareiden lisäksi asukkaiden lääkehuollosta yhteistyössä lääkärin kanssa. Lisäksi otan verinäytteitä ja huolehdin, että lääkärin ohjeistukset toteutuvat. Esihenkilönä puolestaan tulee katsottua kokonaiskuvaa, eli pidän huolen siitä, että kaikki tiimissä sujuu sovitulla tavalla, Nina kertoo.

Vuodet Wilhelmiinassa ovat vierähtäneet vauhdilla, ja tänä päivänä Ninalla on takanaan jo yli 20 vuoden mittainen ura wiltsulaisena. Palo työtä kohtaan on pysynyt yllä omaa urakehitystä tukevien koulutusten ja etenemismahdollisuuksien myötä.

– Olen saanut kehittää omaa ammattitaitoani tasaisesti vuosien varrella. Minulle henkilökohtaisesti on myös tärkeää, että pääsen haastamaan itseäni. Wilhelmiinassa on aina joku kehitysprojekti päällä, joten tämä on kyllä toteutunut, hän pohtii.

Toinen viihtyvyyteen ratkaisevasti vaikuttanut tekijä on joustavuus. Työntekijöiden toiveita kuunnellaan herkällä korvalla muun muassa työvuorosuunnittelussa. Työn suola kytee kuitenkin asukkaissa.

– Joka kerta saa miettiä, että miten minä toimin ja miten tämän tilanteen kohtaan. Kun sitten näkee asukkaan hymyn, tietää, että on onnistunut. Näkee, miten toisella on hyvä olla. Se on parasta tässä työssä. Myös työrytmi on meillä hyvä, saa tehdä rauhassa, Nina sanoo.

Haastatteluhetkellä Nina on uuden äärellä, sillä hän on siirtymässä Wilhelmiina Tenholan uusien muistikotien tiiminvetäjäksi.

– Olen saanut olla mukana ryhmäkodin suunnittelussa paljon, ja luvassa on aivan ihanat tilat Helsingin Keskuspuiston kupeessa luonnon helmassa. Olen siis todella innoissani lähdössä sinne, vaikka totta kai tuntuu haikealta, hän sanoo.

Wilhelmiinaa Nina suosittelee myös muille alan ammattilaisille.

– En ole tosissani harkinnut työpaikan vaihtoa kertaakaan näiden vuosien aikana, niin hyvin olen viihtynyt. Meillä on mahtava työporukka, siitä toki kertoo myös se, että muutkin työntekijät täällä ovat pitkäaikaisia, hän sanoo.

– Ja meidän ihanat asukkaat, heiltä saa paljon sisältöä myös omaan elämään! Jos siis haluaa kehittää itseään ja käyttää omaa ammattitaitoa monipuolisesti arjessa, niin kannattaa ehdottomasti jättää hakemusta, hän vielä vinkkaa.

Nina toimi Tenholassa tiimivetäjänä ja suoritti lähiesihenkilötyön ammattitutkinnon työn ohessa. Syyskuun 2024 alusta alkaen hän on työskennellyt tiimipäällikkönä ja toimii lähiesihenkilönä muistikotien työntekijöille, toimien samalla tiivisti myös arjessa mukana. 

– Edelleen olen innoissani työstäni ja kaikesta uudesta mitä edelleen saan oppia jatkuvasti, Nina kertoo kuulumisiaan.

Palvelupäällikkö Vuokko Raumavirta aloitti Wilhelmiinassa vuonna 1995, eli silloin, kun hoivakoti Wilhelmiina syntyi. Tätä ennen Vuokko oli jo työskennellyt kuntohoitajana ja fysioterapeuttina Miina Sillanpää Säätiön muissa toimipisteissä, muun muassa Siuntiossa ja Espanjan Fuengirolassa sijaitsevissa kylpylöissä. Väliin mahtui myös muutama vuosi töitä ammatinharjoittajana.

– Kyllähän tässä monenlaisia vaiheita ja projekteja on näihin vuosiin mahtunut, nyt kun oikein pysähtyy miettimään, Vuokko hymyilee.

Ja toden totta, vauhtia on riittänyt – jo ihan Wilhelmiina-vuosienkin aikana. Fysioterapeutista Vuokko eteni esihenkilöksi. Viimeiset vuodet hän on seurannut ja kehittänyt toimintaa palvelupäällikön näkövinkkelistä.

– Jos mietitään, niin tämähän se työn suola on minulle ollut. On ollut mahdollista olla niin erilaisissa tilanteissa ja työyhteisöissä, että ei ole tullut muuta työnantajaa edes mietittyä. On todellakin tuettu omaa urakehitystä, Vuokko sanoo.

Palvelupäällikkönä Vuokko pitää huolen siitä, että hoitajien ja terapeuttien moniammatillinen työ toteutuu mahdollisimman hyvin asukkaiden arjessa. Yhä tärkeämpää on vastata asukkaan yksilöllisiin tarpeisiin ja luoda sitä kautta juuri asukkaan näköistä elämää.

– Tässä työssä parasta on se, että töitä tehdään ihmisten kanssa. Ihanat ja erilaiset asukkaat tekevät arjesta monipuolista. Myös asioiden eteenpäin vieminen on palkitsevaa. Olen monesti miettinyt, että onpa hienoa, kun minulle tarjoutui vielä mahdollisuus tähänkin, Vuokko pohtii.

Vuosien aikana asukkaisiin on muodostunut hyvin erityisiä suhteita, ja kohtaamisista on muistoja vaikka muille jakaa.

– Päivittäin tulee vastaan niin hauskoja tilanteita. Kävin esimerkiksi yhtenä päivänä moikkaamassa asukastamme Armasta ja sanoin, että voi miten kiva nähdä taas sinua. Armas sitten vastasi siihen, että niin sinuakin, nyt on minun päiväni pelastettu! Nämä ovat todella ihania kohtaamisia, joiden voimalla kyllä jaksaa, Vuokko nauraa.

Haastatteluhetkellä edessä häämöttävät uudet ajat, sillä Vuokko on jäämässä vuoden sisällä eläkkeelle palvelupäällikön roolistaan. Arvostetusta tekijästä ja pidetystä kollegasta ei helpolla haluttaisi luopua, mutta uutta elämänvaihetta Vuokko itse odottaa mielenkiinnolla.

– Näen kuitenkin, että muutos on aina mahdollisuus, ja onhan tässä tullut oltua jo aika monessa projektissa mukana. Minua odottavat sitten hieman erilaiset askareet muun muassa kesämökillä ja Espanjan auringon alla, hän sanoo.

Espanjaan liittyykin yhä rakkaita muistoja vuosilta, jolloin Vuokko uransa alkupuolella työskenteli siellä fysioterapeuttina. Kyseisen ajanjakson hän hetken harkinnan jälkeen nimeää myös rakkaimmaksi muistokseen työuransa varrelta.

– Olin juuri valmistunut fysioterapeutiksi, kun siirryin Suomesta sinne. Elettiin vuotta 1989. Ajatuksena oli silloin, että Suomesta lähtee muutama ja tehdään tällaista työvaihtoa, ollaan aina vuosi kerrallaan Espanjassa. Pian kuitenkin huomattiin, että olisi hyvä, jos joku henkilökunnan jäsenistä olisi koko ajan paikalla. Sitä kautta sain mahdollisuuden jäädä, Vuokko muistelee.

– Se ajanjakso vaikutti henkilökohtaiseen elämääni valtavasti. Syntyi useita merkityksellisiä ihmissuhteita, ja käymme yhä lomailemassa niissä maisemissa. Eläkepäiviäkin tulee siis varmasti vietettyä Fuengirolassa, hän päättää.

‍

‍Lamin Sanyang työskentelee Wilhelmiinassa kokkina. Aikaisemmin gambialaislähtöinen Lamin työskenteli logistiikka-alalla, mutta rakkaus ruokaan johdatti hänet kokkikoulutukseen ja lopulta ammattikokiksi Suomessa. Wiltsulaisena hän aloitti vuonna 2020.

– Muistan vieläkin, miten hyvä ilmapiiri tuntui jo ovella. Tiesin heti, että kyllä, tämä on minun paikkani, Lamin palaa ensitunnelmiinsa Wilhelmiinasta.

Kokkina työnkuva on monipuolinen. Aamuvuorossa keskitytään pääruokaan, iltavuorossa päivälliseen ja jälkiruokaan. Ruoanlaiton ohella kädet saa välillä upottaa myös taikinaan, sillä esimerkiksi keiton kylkeen tarjoillaan itseleivottua leipää.

– Ravintolan puolella ruokailu alkaa kello 11, osastoille lähtevien lämpökärryjen pitää puolestaan olla tiettyyn aikaan valmiita. Ja erilaiset ruokavaliot, niiden osalta on paljon huomioitavia seikkoja. Jollain asiakkaalla on kihti, toinen on kasvissyöjä, kolmas gluteeniton, neljäs sipuliton ja niin edelleen. Vaihtelevuutta on kyllä tässä työssä mukavalla tavalla, Lamin kertoo.

Toisinaan Lamin piipahtaa myös ruokasalin puolella moikkaamassa tuttuja asukkaita, sillä niitä on ehtinyt kertyä vuosien aikana.

– Minulla on niin paljon kavereita täällä! Meidän mummot ovat ihania, se yhteisöllisyys linkittyy hyvin vahvasti omaan kulttuuriini. Tuntuu kuin olisi oman isoäidin kanssa, hän sanoo viitaten lapsuuteensa Gambiassa.

Kansainvälinen vivahde näkyy myös ruoanlaitossa, sillä ruoan maistuvuus on Laminille ensiarvoisen tärkeä asia.

– Käytän mielelläni mausteita, toki ikäihmisten makutottumukset huomioon ottaen. Ammattitaitooni luotetaan, se on hienoa, hän sanoo.

Mutta mistä muista syistä Lamin on viihtynyt erityisen hyvin Wilhelmiinassa?

– Työyhteisön takia! Me nauramme niin paljon. Joskus pomoni tulee oikein kysymään, että mitä täällä tapahtuu. Hyvä yhteishenki näkyy myös keittiön ulkopuolella. On esimerkiksi mukava työskennellä hoitajien kanssa, kun he tulevat hakemaan lämpökärryjä, hän iloitsee.

– Lisäksi saamme tehdä työtämme todella laadukkailla laitteilla, hän vielä lisää.

Vapaa-ajallaan Lamin pelaa mielellään jalkapalloa ja inspiroituu uusista resepteistä ja ruoanlaittovinkeistä sosiaalisen median puolella.

– Parasta työssäni on se, kun kuulen, että asukkaat ovat pitäneet ruoasta. Siitä huolimatta minulla on kova palo oppia aina lisää ja kehittää omaa ammattitaitoa, hän kiteyttää.